Etusivu > Blogi > YPÄJÄ 26.-27.4.2014

YPÄJÄ 26.-27.4.2014



Kisojen viimeistelyt ajettiin vielä Teijolla pitkäperjantaina, kun Schanne tuli pitämään meille koulu-ja tarkkuusvalmennuksen. Aamupäivällä ajettiin läpi kisaohjelmia ja lounaan jälkeen rakennettiin tarkkuusrata.



Tiimin uusi groomi Tina Signell ahersi mukana harjoituksissa koko päivän.



Saatiin hyviä viilauksia vielä kouluohjelman esittämiseen.


Valmennuksessa meitä oli mukava kuuden valjakon porukka ja mukaan oli yllytetty meidän tallilta kaksi uuttakin valjakkoa. Marika Ritsulla ja Johanna Vitolla pääsivät ensimmäistä kertaa tutustumaan valjakkoajon meininkeihin ja hyvinhän se rupesi sujumaan!!



Marika ja Ritsu



Johanna ja Vito pääsivät oikeaan ajotuntumaan Sannan laina Etoloilla!



Myös Deilina ja Diana oli tullut viimeistelyyn kisoja varten.



Essi, Eppu ja Schanne



Sanna toi oman nuoren kasvattinsa Teerisalon Sirun harjoittelemaan Ypäjän noviisiluokkaa varten.


Ypäjälle lähdimme 25.4. perjantaina ja leiri pystytettiin Rantasen pihalle. Pakkaamista ja puunaamista oli tehty hiljalleen koko edeltävä viikko ja vaikutti jopa siltä, ettemme olleet unohtaneet mitään kovin olennaista kotiin.

Perjantaina sain hoidettua kanslia -asiat kuntoon ja ehdittiin jo kertaalleen katsastamaan estealueetkin läpi. Olimme hyvin aikataulussa! Kahden päivän kisojen hektinen tahti vaatii mielestäni kyllä ehdottomasti kisapaikalle saapumisen edeltävänä päivänä.

Aamun valjettua lähdimme uudelleen kiertämään estealueita, sekä tarkkuusrataa. Aikaa esteillä oli puolille päivin, jonka jälkeen ajatukset oli siirrettävä koulusuoritukseen.



Lähdössä kouluradalle messingit välkkyen! Niitä kiillotettiinkin talven jäljeltä useita tunteja!!


Selvästi auttoi, että olimme päässeet treenaamaan viime valmennuksissa juhlakentälle. Pinkki tuntui nyt paljon rennommalta. Yleensä se on käyttäytynyt ensimmäisissä kisoissa Ypäjällä kuin räjähtävä ilmapallo. Nyt se oli kuitenkin tasainen, sekä kuuliainen ja sainkin ajettua rikkeettömän ohjelman. Tuloksena jaettu 1. sija 68%, eli 51.17vp. Olin todella tyytyväinen suoritukseen!

Koulukokeen jälkeen kun olimme siirtymässä tarkkuuskentälle tapahtui kuitenkin lievä kuumuminen... Pinkille olisi ensimmäinen lenkki riittänyt ja jotenkin se sai itsensä viritettyä tasolle sikavaihde. Rata oli kokonaisuudessaan erittäin haasteellinen, eikä se muuttunut mitenkään helpommaksi, kun käsissä oli pullaava hevonen, mikä rinta rottingilla jyräsi läpi rataa kuin mikäkin traktori. Itse päästin radalla hukkaan keilan numero yhdeksän , mutta onneksi sentään huomasin asian ja pääsin kiertotien kautta ajamaan sen. Tuloksena yliaikaa, neljä palloa ja lyttyyn ajettua keilaa. Loppuhuipennus koettiin vielä maalilinjalla, kun Pinkki pinkaisi sellaiseen kiitoon, että kuski seisoi vaunuissa jarrulla ja sahasi vauhtia alas ennen lähestyvää kurvia. Meidän menosta jäi siis tällä kertaa aika näyttävät auraus jäljet pitkälle vielä maalilinjan taakse… Kivaahan se tietysti on, että välillä kulkee! Ja onneksi Tiina ei vielä irtisanonut groomisopimustaan!

Lauantaita jatkettiin kävelemällä taas lisää estealueita, käytiin radan näytössä, sävellettiin nuotteja ja ehdittiin jopa pesulle. Illanvietto jätettiin suosiolla väliin ja kokkailtiin kuormuriköksässä omat pöperöt.



Ei aina jaksa edustaa, jos väsyttää.


Sunnuntai aamuna hevoset näytettiin eläinlääkärille tarkastuksessa ja saimme luvan lähteä maratonille. Nou problem ja hevonen vaikutti edelleen ihan pirteältä eilisen lämmittelyn jälkeen.


Ensimmäisen kierroksen maratonilla groomailin Hannulle ja Vilille. Vili oli myös tauon jälkeen hyvissä vauhdeissa ja maratonilta irtosikin Hannulle suomenhevosten luokka voitto! Minulle muistoksi reissusta jäi isot mustelmat peffaan, niin kuin asiaan kuuluu! Hauskaa oli! Maalissa olimme klo 12.15 ja sen jälkeen mopo kiisi Rantaselle, missä Pinkki odottelikin jo suojat jalassa. Vähän energiajuomaa, banaania, kuivat kengät ja taas menoksi! Aikataulu piti ja tallilta lähdettiin Pinkin kanssa klo 12.45 kohti A:n starttia, mikä meillä oli klo 13.06. Tämä kaikki onnistuu, kun päivä on kellotettu ylös keltseille pitkin auton seiniä!

Seuraavaan rundiin lähti mukaan Kaisu Simonsen, joka oli lupautunut groomikseni tälle reissulle. Tiinan kanssa ollaan ehditty harjoittelemaan vasta vähän ja sovittiin, että hän pääsee tutustumaan aiheeseen ensimmäisissä kisoissa lyhyemmän kaavan kautta. Kaisu myönsi jännitävänsä ennen starttia, mutta yritin lohduttaa häntä kertomalla, että jännitän kyllä itsekin aina omia kyytejäni…



Maratonille lähdössä.


A-osuus 5980m sujui ilman ongelmia ja hevonen tuli hyvissä voimissa maaliin.

T-osuudella kierrettiin pieni lenkki käynnissä, jonka jälkeen pidimme 10min tauon.

Kyllä on pakko myöntää, että B:n lähdössä näin talvitauon jälkeen, oli kuskilla varmasti syke korkeammalla kuin hevosella. Tunne oli kuitenkin hyvä ja tätä tunnetta oli odotettu taas koko talvi ! Heti en pysty keksimään, mistä saisi sen saman fiiliksen, kun odotellessa esteosuudelle lähtöä. Kun groomi näyttää merkkiä yksi sormi pystyssä ja aikaa on minuutti lähtöön, voi vaan tuntea, miten tukkeumat suonista lähtee liikkeelle! Jippiiiii ja sitten mennään!

B-osuus 6560m, seitsemän estealuetta ja hevosella syke maalissa 68. Talven treenit ovat siis onnistuneet ja Belarus jaksoi hyvin maaliin! Nelosen vesiesteelle taidettiin jättää kenkä, koska sitä ei ainakaan enää maalissa oikeasta etujalasta löytynyt. Muutaman askeleen verran huomasimme, että hevonen otti kivikkoisella välitiellä epäsäännöllisiä askeleita, mutta se olikin onneksi johtunut vain paljaasta jalasta, mitä emme olleet huomanneet. Maalissa saimme hevoslenkkarin jalkaan. Se on näppärä apu tällaisissa tilanteissa.



Sisään kolmos esteen muttereille… Kuvaaja: Essi Joronen



…ja täysillä sieltä ulos! Kuvaaja: Essi Joronen


Olin itse todella tyytyväinen sujuvaan suoritukseen, mikä ei tökännyt tällä kertaa missään vaiheessa. Osasin radat, yhteistyö vaunuissa sujui loistavasti, hevonen kuunteli ja yritti parhaansa loppuun asti. Tällä suorituksella voitimme maraton osakokeen tasolla kansallinen vaativa!



Pientä jarruttelua vedessä. Kuvaaja: Essi Joronen



Sopivasti vettä, että varmasti groomi kastui! Kuvaaja: Essi Joronen


Tässä pari linkkiä meidän ensimmäisestä ja viimeisestä esteestä.

Erittäin onnistunut viikonloppu, vaikka täysin epäonnistunut tarkkuus jäikin mieltä hieman kalvamaan. Varsinkin kun olemme harjoitelleet nyt keilojen ajamista huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja välillä on jopa tuntunut, että se on ruvennut sujumaan! Nyt kuitenkin tarkkuuden virhepisteet tiputtivat meidät kokonaiskisan toiselle sijalle Leena Vähä Erkkilän ja kilpuriponi Caran taakse.

Onneksi meille toimi kengityksen hätäpäivystys ja heti maanantaina Erik tuli tekemään Pinkille oikein hienon superkengityksen. Näytelmän päätähti otti kuumakengät jalkoihinsa isosti haukotellen ja samalla hyvin tietoisena siitä, että hänen hyvinvointinsa eteen tehdään kaikki mahdollinen maan ja taivaan välillä.

Äitienpäivänä saa äidit tehdä mitä haluaa ja niinpä ensi viikonloppuna ajetaankin Schannen maratonvalmennukset Teerisalon tallilla. Tiina pääsee silloin tositoimiin groomina ja saadaan varmasti hyvää treeniä seuraaviin kisoihin, mitkä ajetaan Loimaalla!



-TEAM LEGENY-