Etusivu > Blogi > Vappukisat Ypäjällä 2010

Vappukisat Ypäjällä 2010

Kauden 2010 ensimmäiset kisat on nyt kisattu. Maaliin päästiin, mutta virhepistesaldo oli aikamoinen…

Ypäjälle saavuttiin perjantaina vappuaatto iltana ja ensimmäisenä vuorossa oli leirin pystytys. Olimme päättäneet kokeilla ensimmäistä kertaa, miten kuorma-auton karsinapaikka toimii ja niinpä meidän olohuoneessa majaili valkoinen kotieläin…

Kylmästä kelistä, ja sateesta huolimatta avasimme kesäkauden ja viritimme pallogrillin kuumaksi. Vapun kunniaksi paistoimme nakkeja ja joimme simaa Pinkin kanssa. Ikimuistoinen vappu siis! Pinkki kotiutui autoon melko nopeasti ja saimme jopa itsekin nukuttua ainakin muutaman tunnin. Seuraavalle yölle olikin varattu hevoselle karsinapaikka, jotta Pinkkikin sai kunnolla levätä ennen maratonia.

Vappupäivän aamu aloitettiin kiertämällä estealueita. Koulustartti oli vasta iltapäivällä, joten emme voineet jättää alueiden opettelua viimehetkiin. Ensivaikutelma estealueista ja reittien muistamisesta tuntui tauon jälkeen tuskaiselta. Seitsemän estealuetta ja täydet portit A-F vaatii hyvää kuntoa hevoselta ja hiukan mietitytti, mahtaako kunto vielä riittää näin kauden alkuun.

Koulukokeeseen lähdettiin uudella lookilla. Minä ajan tällä kaudella ladylike tyyliin sulat hatussa, helmet kaulassa ja vaaleanharmaassa värityksessä. Ystäväni Anne Kurjen taitavissa käsissä valmistui kaunis taffti hame ja kirpputorilta löydetty sekä stailattu bleiseri. Marikalla perinteinen groomi asu silintereineen. Valjakkotarkstuksesta 10-10-9! Myös saksasta ostettu ruusupuupiiska otettiin käyttöön ja kun saadaan vielä länget hevoselle, niin setti on valmis!

Kouluohjelmana ajettiin vaikean tason FEI N:o 7. Se sisältää melko paljon sekä lisättyä, että koottua ravia. Myös yhdenkäden kaarrokset kuuluvat ohjelmaan, joten tekemistä riitti meille enemmän kuin paljon. Suorituksestamme löytyi onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kohtia. Muovinauhan kovaääninen läpätys häiritsi menoa melko paljon ja hevonen jäi jännittyneeksi. Se rikkoi useita kohtia ohjelmasta, mutta rentoutui paremmin loppua kohti.

Tarkkuusrata ajettiin nurmipohjalla heti koulun jälkeen keilaväleillä + 25cm. Rata alkoi hyvin ja yhdeksänteen porttiin asti sujui mukavasti. Sitten hevonen otti laukan ja senjälkeen kadotin rytmin, ohjattavuuden, sekä keilat… Tuloksena kolme pallon pudotusta, ja hieman yliaika virheitäkin. Tätä pitää harjoitella enemmän!

Illalla oli vielä radannäyttö, estealueiden kertausta, hevosen hoitoa ja illanvietto. Ihanaa kun päästiin vihdoin syömään kunnolla, kun koko päivä oltiin juoksenneltu edestakaisin paikasta toiseen. Yöllä sitten kirjoitettiin nuotteja ja laskettiin sopivia aikoja kilometreille. No eihän tänne mitään nukkamaan olla tultu!

Maratonin startti oli puolilta päivin ja koko yön oli sataa ropissut. Kilpailullisia tavoitteita ei enää eilisen jälkeen ollut, joten ei tarvinnut ottaa mitään turhaa stressiä sijoituksista. Ajatuksena oli vain ajaa loppukisa treeni mielessä ja yrittää päästä maaliin.

A-osuus 5250m sujui ongelmitta. Hevonen veti iloisesti ja aikaan päästiin mainiosti. D-käyntiosuuden mokailut voisinkin mielelläni jättää kertomatta, mutta koska nauru pidentää ikää niin, kerrotaan nyt sitten… Ajatukset D:n lähdössä oli green gardissa ja puuttuvassa kynässä. Kun säädimme siinä asiaa, emme kumpikaan huomanneet, että lähdimme kävelemään derbykenttää väärään suuntaan. Kun ensimmäiset n. 100m oli taitettu matkaa, huomasi Marika tilanteen ja kysyi että eikös meidän pitäisi kävellä lenkkiä toiseen suuntaan!!! Apua, juu niin pitäisi ja sitten tehtiin U-käännös ja palattiin takaisin. Yli 2min yliaikaa ja varmasti Suomen historian suurin virhepiste määrä käynnistä eli 24vp!!! Taas yksi tapa, mitä voi siis maratonilla tapahtua! Eläinlääkärintarkastuksessa kaikki OK ja sykkeet laskivat hyvin.

E-osuus 7450m sujui hyvin. Hevonen oli innoissaan ja jaksoi hyvin loppuun asti. Ensimmäistä kertaa valjakkouran aikana osasin kaikki esteet ja olin ajatuksen edellä minne mennään. Ihana tunne kun tiesi minne ajaa. Se helpottaa ajamista kummasti! Marika groomasi ammattilaisen ottein tiukkojakin tilanteita. Vesiesteellä hevonen sai supermies voimat ja vaunut irtaantuivat hetkeksi maan vetovoimasta. Marika oli tilanteen tasalla ja sai kuitenkin vaunut takaisin kiinni maahan! Huh huh! Vesi oli syvää ja kylmää, mutta hevonen toimi ja luotti käskyihin. Ihan mahtavaa taas päästä rallaamaan!

Kokonaiskisasta tulos vaativasta, eli tavoite tuli täytettyä. Luokan voitti Ben Simonsen - Artemis, onnittelut! Paluumatkalla yksi kuorma-autollinen likaisia vaunuja ja valjaita, pari kappaletta väsyneitä, mutta onnellisia ihmisiä ja yksi huippuihana hevonen! Kotimatkalla suunniteltiin jo seuraavaa reissua Savijärvelle. Puretaan ja pestään tavarat, kolme viikkoa ehditään treenaamaan ja sitten taas pakataan!