Etusivu > Blogi > VALJAKKOKISAT WIURILASSA JA ELÄMÄNTAPANA VALJAKKOAJO!

VALJAKKOKISAT WIURILASSA JA ELÄMÄNTAPANA VALJAKKOAJO!

Nyt pitää sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä! Ensimmäinen groomikeikka on jo heitetty Tanskan maalla, mutta matkakertomusta ei ehtinyt kirjoittamaan, kun uutta keikkaa pukkaa jo päälle. Tuloksellisesti Tanska ei sujunut niin hyvin, mutta kokemusta kertyi kaikille lisää. Mukana reissulla olivat kuskit Leena, Hannu ja Saana, hevoset Vili, Jussi ja Pätkis, sekä groomit Annika, Juuso, Suvi ja Sonya. Mennen tullen pysähdyttiin yöksi Tomas Erikssonin isolle maatilalle Skåneen ja päästiin hänen nelivaljakon kyytiin. Itse en ole koskaan nelivaljakon kyydissä ollut, joten taas nähtiin ja opittiin jotain uutta! Komeaa kyytiä, paljon ohjia, piiiiitkä piiska ja tosi paljon hevosvoimia…

        

Tanskan reissun aikana Suomeenkin saapui vihdoin kesä ja sen myötä helteet. Saimme ajaa Wiurilan kisat kansainvälisissä tunnelmissa, kun hellerajat rikkoontuivat molempina päivinä. Kilpailuihin starttasi 26 valjakkoa. Kuumin kärki puuttui näistä kisoista, koska lähes kaikki A-rengaslaiset olivat jo, tai lähtivät kisojen aikana akselille Itävalta, Saksa, Unkari. Mukana reissuun lähti myös jo minun matkalaukut…

Kansalliseen vaikeaan hevosluokkaan Wiurilassa starttasi 6 valjakkoa. Kisat ajettiin läpi kahdessa päivässä. Meillä lauantain startti kouluun oli keskellä iltapäivää ja kuumuus oli sietämätön. Se vaikutti moniin hevosiin ja Pinkin koulusuorituskin jäi laiskahkoksi. Ohjelma pysyi kuitenkin kasassa ja saimme vihdoin alitettua maagisen- 60vp rajan. Tulos- 59,52vp ja oltiin ihan tyytyväisiä. Valjakkotarkastuksesta 10-10-9 ja tuomareilta erikoiskehuja tyylikkäästä kokonaisuudesta. Oli kuulemma meinannut numerot loppua kesken! Sijoitus koulusta 4./6

Tarkkuusrata oli pitkä, nopeus kova ja keilat +20cm. Tarkkuus on lähtenyt kulkemaan paremmin kuin viimekaudella, mutta viimeisen keilan kirous jatkuu. Eli jälleen radan viimeinen portti alas ja hieman yliaikaa. Sijoitus tarkkuudesta 3./6 ja kahden osakokeen jälkeen seuraavalle päivälle sijalta 4./6

Lauantai-ilta näytti hyvinkin perinteiseltä. Kuski juoksi estealueita, groomi ajeli radannäytössä ja hevosenhoitaja huolsi Pinkkiä seuraavaa päivää varten. Juostuamme itse ainakin maratonin verran esteitä, juoksimme vielä suihkuun (kiitos Nooralle) ja sitten illanviettoon syömään. Laihduttuamme tämän päivän hikoilusta ainakin 3kg, maistui ja tuntui jaloissa asti yksi kylmä siideri taivaalliselta!

Iltaa jatkettiin vielä toisen siiderin siivittämänä rekkaparkissa ja hyvät ystävät kokoontuivat terdelle parantamaan hevosmaailmaa. Meidän keikkabussissa majoittuivat myös Saana ja Sonja, koska heidän leirikoti oli jo lähtenyt kohti Itävaltaa.

Sunnuntain maratonpäivä oli vähintään yhtä helteinen kuin lauantai. Matkaosuus 8km ajettiin tuttua reittiä pitkin hiekkateitä ja se sisälsi jo muutaman kovan nousun. Oma mielipiteeni on, että reittiä olisi voinut selvästi lyhentää näissä keleissä. Kilometrin käynti koitui jälleen meille kiveksi kengässä. Yliaikaa ja virhepisteitä tuli taas reippaasti. Se masentaa, suututtaa, harmittaa ja ahdistaa. En keksi keinoa, millä Pinkki venyisi näihin käyntiaikoihin. Keppikin vaihdettiin pidempään, mutta porkkanaa kepin päässä emme kyllä vielä ole kokeilleet…

Pinkin lämpö oli tauolla jo 39,2 astetta, kun saimme luvan lähteä E-osuudelle. Matkaa edessä reilut 7km, 7 estettä, pitkä vesieste ja paljon nousua. Ehdottomasti rankin kisa, mitä olemme kokeneet ja ajaneet. Esteet olivat päässä hyvin ja meno ensimmäisillä esteillä tuntui jouhevalta. Vedellä alkoi hevosella jaloissa painamaan ja tuntui että vauhdit hyytyivät. Ajettiin säästeliäästi ja päästimme ajat lähelle maksimia, että jaksettaisiin loppuun. Viimeiselle esteelle löytyi uudet menohalut. Se mentiin sillä suurella sydämellä ja sisulla, vaikka loppu oltiin!! Maalissa lämpö 40,5 astetta. Valjaat ja vaunut välittömästi irti, saaveilla kylmää vettä päälle ja kylmään suihkuun eläinlääkärin valvonnassa.

Maratonin tulos käyntivirheistä huolimatta 3./6, joten kyllä meillä vauhdit esteillä tuntuu sujuvan!

Kokonaiskisan voittoon ajoi Tove-Maria Holmasto Ciscolla ja mielettömän hienolla suorituksella kakkoseksi Saana Hakala- Brudvik Devin. Pystyimme kaventamaan piste-eroa, mutta lopputulokseksi jäi 4./6 Piste-erot olivat pieniä sijoilla 2-4, joten kilpailu on nyt tasaista ja kovaa!

Onnittelut Sannalle ja Mantzulle alueluokan voitosta! Kiitos kaikille meitä kannustaneelle yleisölle. Kuulin vasta jälkeenpäin että meitä oli ollut seuraamassa iso joukko ystäviä. Kun keskittyy suoritukseen , näkee vain estealueen ja kaikki muu muuttuu sen ympärillä näkymättömäksi. Kannustukset kuitenkin kuulee ja ne antavat puhtia suoritukseen!

Hevonen on jo toipunut hyvin kisoista. Kevyttä palauttavaa liikuntaa ja sen jälkeen treenit jatkuvat normaalisti. Seuraavat kaksi viikkoa treeneistä vastaavat Marika, Jonna ja Tiina. Meillä on nyt loistotiimi hevosen ympärillä ja kaikki toimii niin kuin pitää!

Team Kalalahti on jo perillä Altenfeldenissä Itävallassa ja minä lähden aamuyöstä lentokoneella perässä. Tulevana viikonloppuna kisat siellä ja juhannuksena jatketaan Unkarin Zankassa.

Love and peace ystävät, valjakkofestarit jatkuvat! Urjalassa nähdään 8.-10.7.!

Team Legeny, Annika