Etusivu > Blogi > Treenit Saviksella 29-30.5.2021

Treenit Saviksella 29-30.5.2021


Taas lähdettiin hakemaan rutiinia reissaamiseen ja matkattiin Savijärvelle Benin valmennukseen toukokuun lopussa. Vähän mietin, että miten lähtö ja reissu tulee onnistumaan, koska hevonen oli ollut uudessa tallissa vasta muutaman viikon. Huoli uudesta laumasta tuntui Kipparilla olevan vain koko ajan mielessä. Pakko nähdä ja kuulla mitä muut hevoset tekevät.

Mutta nou hätä, hyvin lähti reissu käyntiin. Hevonen meni suoraan autoon kuin vanha tekijä ja huutelu loppui siihen paikkaan, kun käännyimme pois tallinpihasta. Sen jälkeen kaikki oli taas omaa normaalia.




Oli tosi hieno juttu, että saatiin koko viikonloppu käyttää pihan isoa tarhaa. Sunnuntai aamusta hiekkakentällä järjestettiin iso shettistapahtuma ja Kippis sai samalla hyvää siedätystä, kun se katseli kisahulinoita aitiopaikalta koko päivän!




Lauantain omatoimiset harjoitukset sujuivat hyvin. Nyt ei käyty edes näyttelemässä paikkoja etukäteen vaan vedettiin vaunut suoraan perään ja lähdettiin baanalle. En voi sanoa, että meno olisi ollut rentoa, mutta homma pysyi kuitenkin täysin hallinnassa. Hyvä Kippis!




Sunnuntai oli yhtä hyvä päivä kuin lauantaikin. Hevonen vaikutti rennommalta, eikä mitään ylimääräisiä juoksutus sessioita ennen ajoa tarvittu. Benin ohjauksella ajettiin pareittain kolmea estealuetta. Sateiden jälkeen vesiestekin oli täyttynyt, niin pääsimme käyttämään tämänkin harjoitusmahdollisuuden hyväksi.




Näitä harjoituksia pitäisi päästä tekemään enempi. On epämukava tunne ajaa epävarmalla hevosella kivien ja tukkikolmioiden väliin, kun tietää että pienikin sivuun poikkeaminen aiheuttaa vaunujen osumisen esteen osaan, mikä ei väistä. Se mitä sitten tapahtuisi sen jälkeen, saattaisi olla kurjaa katsottavaa. Valitettavasti tämä hevonen ei tuntuu siltä, että se pahassa tilanteessa vain seisoo ja odottaa paikallaan. Kiinteälle maratonesteelle ajettaessa ratti tuntuu vielä liian löysältä. Haluaisin saada tunteen, että hevonen pyrkii eteen rohkeasti kohti kättä ja silloin ohjaaminen muuttuu myös helpommaksi. Täytyy vain aloittaa tosi helpoista teistä ja maltillisella vauhdilla, kun kaikki on niin uutta ja vierasta. Tämä on niin erilainen ja Pinkkiä tuli kova ikävä.




Kiitos Jeritalle ja Tiialle kaikesta hoito- ja groomailuavusta. Ei nämä reissut enää niin paljoa kisareissuista poikkea. Ihanaa kun on hyvät tytöt apuna ja Kippis luottaa myös tähän omaan laumaan. Me vaan yritetään opettaa Kippikselle, että vaikka maisemat vaihtuu niin rutiinit ja samat tutut ihmiset on siitä huolehtimassa. Se on kilpahevosen elämää ja se pitää oppia kestämään.




Valmennus- ja kisareissun ero on ehkä siinä, että ehtii syömään paremmin. Kisoissa kuski ei ole koskaan nälkäinen. Kunnolla pystyn syömään vasta sunnuntaina kun kisat ovat ajettu.




Reissuhan olisi ollut muuten lähes täydellinen, mutta takaisin tullessa Sipoo Korso liittymässä kuului autosta hirveä räjähdys. Rengas meni puhki ja siellä sitten odoteltiin Vianorin rengaspalvelua tienposkessa tunnin verran. Onneksi hevonen pysyi autossa rauhallisena, vaikka sunnuntai iltana liikenne oli lähes katkeamaton. Ei todellakaan mikään mukava tilanne, mutta tästäkin selvittiin. Kiitos Kimille ja Benille kaikista neuvoista. Tunsin itseni taas niin naiseksi ratissa ja mietin että olisiko esim. postimerkkienkeräily vähän helpompi ja stressittömämpi harrastus…

Loppu hyvin ja päästiin ilman lisä räjähdyksiä perille sunnuntain vaihtuessa maanantain puolelle. Taas ollaan reissun verran vahvempia ja nyt sitten lähdetään kokeilemaan miten selvitään ensimmäisistä kisoista. Ainakin olemme valmistelleet asiaa niin kuin kuuluukin. Toivotaan että vaunu 440 tulee maaliin kaikista kolmesta osakokeesta SJ-Driving kilpailujen noviisiluokassa 2.-4.7.!




-Team Legeny, Annika-