Etusivu > Blogi > PAU-France 2013 - World Championchip Ponies

PAU-France 2013 - World Championchip Ponies


Reissuun lähdettiin jo kisoja edeltävänä torstaina 24.10. ja edessä oli pitkä matka n. 3500km. Pau sijaitsee aivan etelä-Ranskassa lähellä Espanjan rajaa, minne matkaa oli vain alle 100km. Kisaperheeseen kuuluivat matkan ajan kisakuskit Leena ja Hannu, rekkakuski Pate, hevosenhoitaja Sonja, groomina minä itse ja hiilerit Poppis & Lippis.

Kulkupelinä oli Talvikin iso hieno hevosauto, jonka perään oli lisäksi kytketty kärryllinen vaunuja. Aikamoinen systeemi, mutta hyvin kulki!

Matka alkoi Turusta iltalautalla Tukholmaan ja jatkui koko perjantai päivän, reilu 900km läpi etelä-Ruotsin aina etelä -Tanskaan asti.



Lauttamatkan jälkeen jaloittelulla raviradalla.




Kaunis ja toimiva Louiselundin ridecenter on iso paikka, missä Henrik pitää ja valmentaa hevosiaan.


Heti lauantai aamuna matka jatkui n. 700km ja maat vain vaihtuivat. Saksa, Hollanti ja siitä perille seuraavaan stoppiin eli Belgian puolelle nelivaljakkokuski Henk Van der Wielin talliin. Tämä paikka olikin allekirjoittaneelle aivan erityinen, sillä Henk esitteli meille valjasverstaansa, missä he valmistavat käsityönä huippulaatuisia valjakkovaljaita. Näkemäni ja kokemani oli jotain ainutkertaista. Tätä kokemusta en tule varmasti unohtamaan koskaan! Tuliaisiksi minulle lähtikin mukaan upeat soljet, mitkä oli valmistettu heille käsin Ranskassa ja tarkoitettu kuninkaallisiin valjaisiin. Niistä aion valmistaa Pinkille hääparin kuljetukseen sopivat Royalty päävehkeet! Siinä iltaa istuessa Henkin tunnelmallisessa tallikeittiössä ja nautiskellessamme tammipöydän ääressä -96 vuosikerta punaviiniä, taisin saada samalla itselleni sovittua Belgiaan työpaikan nahkaverstaalle



Pate the rekkamies.


Aikaisin sunnuntai aamulla lastattiin taas hevoset autoon ja matka jatkui reilu 700km Belgian läpi Ranskan puolelle. Reitti kulki suoraan läpi Pariisin ja Eiffel tornikin tuli nähtyä kuorma-auton ikkunasta. Kolmas yöpaikkamme oli ranskalainen Poitiersin siittola. Hevoset pääsivät lepäämään isoihin karsinoihin ja kävimme myös verryttelemässä niitä vähän ratsain.



Leena ja Havu verryttelemässä.


Maanantai aamuna lähdettiin kohti kisapaikkaa ja jäljellä oli enää 400km matkaa perille. Vastassa meitä olikin jo Tanskasta paikalle lentänyt kisatiimin valmentaja, Henrik Hoeper. Hevoset kävelylle, leiri pystyyn, sitten suihkuun ja syömään ja vähän tutkimaan uutta paikkaa!

Kisapaikkana oli tunnettu Paun kenttäratsastuskeskus, missä järjestetään isoja kansainvälisiä kenttäratsastuskilpailuja. Alueella oli myös paljon laukkatalleja ja aivan leiripaikkamme vieressä sijaitsi harjoitus laukkarata.



Vili ihmettelemässä laukkahevosia.




Tallialue oli valvottu ja sinne pääsi rannekkeella. Hevoset majoittuivat kunnon talleissa keskieurooppalaiseen tyyiin.




Sonja viimeistelemässä Havun kisakengitystä.


Tiistaina saatiin miehistö täysilukuiseksi, kun paikalle saapuivat vielä joukkueen johtaja Ben Simonsen ja toinen groomeista, eli Kaisu Simonsen. Hyvin mahduttiin kaikki kahdeksan aikuista majoittumaan samaan autoon. Tästä olisi saanut purkkiin hyvän ja vauhdikkaan uuden reality ohjelman. Elämää autossa 24/7 on melko mahdotonta selittää, mutta voin vain todeta, että kokemus on aika sosiaalinen. Toinen elämys on aina kisapaikkojen vessat. Tällä kertaa leirialueemme ainoassa wc- parakissa sijaitsi myös miesten pisuaari… Siinä sitten vaan toivoteltiin aamulla pesujen ja pisujen yhteydessä hymy huulilla hyvät huomenet kaikille pohjoismaisille kisakumppaneille.


Team Finland

This time our whole team were full of professionals. Everyone knew what to do and when to keep the show ongoing.



Pate took great pictures of us during the event.

Tiistaina illalla järjestettiin Nations Evening, missä jokainen maa tarjoili jotain kotimaista. Suomen pöydästä löytyi Väinämöisen ruisnappeja kera keltasieni- karpalo –ja savuporo tuorejuuston. Juomana tarjoiltiin perinteisesti hyvin kauppansa tekevää salmari snapsua.



Our handsome representation on Nations Evening, which was absolutely the best party in the competition!



Keskiviikkona oli hevostarkastus, minkä molemmat pojat läpäisivät hienosti. Näin oli starttilupa kisoihin saatu. Keskiviikko iltana oli viralliset kisojen avajaiset ja saimme seurata upeaa andalusilaishevosten tanssia tulien ja soihtujen keskellä.


Koulukokeet alkoivat torstaina, mutta poniyksiköt starttasivat koulun vasta perjantaina. Torstai päivä käytettiin siis tehokkaasti estealueiden ja A-osuuden opiskeluun. Merkinnät olisivat voineet reiteillä olla paremmatkin, mutta pienen etsinnän jälkeen kaikki tarpeellinen tieto kuitenkin löytyi.

Perjantai oli toimintaa täynnä. Oli keskityttävä koulusuorituksiin, mutta estealueetkin oli saatava hallintaan.

Leenan koulukoe sujui odotusten mukaisesti ja Havu suoritti tarkan, siistin ja ehjän ohjelman. Vaikka lisäykset ovat kehittyneet hyvin, jäivät ne kuitenkin vaatimattomaksi maailman parhaiden joukossa. Sijoitus oli 20. / 28.



Hannulla oli kouluohjelmassa huippuhetkiä ja huonompia hetkiä. Parilta tuomarilta irtosi täydet 10 pistettä pysähdyksistä, mutta Vili jännitti selvästi Havua enemmän heijastavaa lasiseinää, sekä kulmassa sijaitsevaa live screeniä. Pari selvää rikettä pudotti tulosta harmillisesti alaspäin ja sijoitus oli 24. / 28.



Hannu ja Sonja valmistelemassa Viliä koulukokeeseen.


Näin isoissa kisoissa maratonia edeltävä yö on usein hieman levoton. Osa groomaa ja toiset ajavat esteitä koko yön. Tällä kertaa kaikki myös kuuntelivat, alkaako luvattu sade yöllä. Reissulla satoi enemmän tai vähemmän lähes joka päivä, mutta sateenuhasta huolimatta, maratonpäivä pysyi onneksi poutaisena. Pelko oli kuitenkin aiheellinen, sillä suurin osa reiteistä kulki nurmipohjalla.

Tällä kertaa teimme hieman miehistön vaihtoa ja Hannun kyytiin lähtikin groomiksi Kaisu. Kaisulla on paljon kokemusta kovista kyydeistä ja kansainvälisistä kisoista. Kaisu on groomannut Hannulle aikaisemminkin, joten systeemi oli heille tuttu ja toimiva.

Minä lähdin groomaamaan ensimmäistä kertaa Leenan ja Havun kyytiin. Kieltämättä alkumatkasta oli ilmassa pientä extra jännitystä, miten uusi kokoonpano lähtee toimimaan.



Odottavan aika on tappavan pitkä! Nuotit check, varusteet check,
juomat, puukko, vararemmit check ja kohta mennään!!


A-osuus kulki rauhallisilla ja kauniilla puistoteillä. Hiekkatietä oli matkasta eniten, mutta väliin kuljettiin myös asfaltilla, sekä metsäteitä pitkin. Molemmilla valjakoilla aika näytti aluksi vähän tiukalta, mutta paremmilla pohjilla saimme aikaa kiinni ja lopuksi tulimme ilman kiirettä maaliin.

Siirtymän jälkeen oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus, jonka molemmat hevoset selvittivät ilman ongelmia.



Vili tarkastuksessa ennen E-osuutta.


Estealueet sijaitsivat kahdella eri alueella. 4 ensimmäistä estettä sijaitsivat lähempänä leiripaikkaa ja niissä maasto oli selvästi vaihtelevampaa. Ratamestarin mielenkiintoinen valinta oli, että heti ensimmäinen este oli vesieste, missä itse asiassa ajanotto alkoi vedestä. Toinen este oli ehdottomasti kaltevuudeltaan haastavin groomeille ja siellä tapahtuikin vaunujen kaatumisia. Kolmas este oli jälleen vesieste, mikä keräsi runsaasti yleisöä paikalle. Joukosta kuului myös suomalaista ääntä, sillä kannustusjoukkoihin Ranskaan asti oli matkannut Havun omistaja Miina Äkkijyrkkä ja Hessin Vihtorin kasvattaja Heidi Sinda lastensa kanssa, sekä Jarmo Murola.

Neloseste oli lankkusokkelo ja siellä oli nopeimmalle valjakolle luvassa erikoispalkinto, mikä oli pottok rotuinen hevosvarsa.



Vesiesteellä vauhdissa Havu, Leena ja Annika.


Neljännen esteen jälkeen oli pitkä siirtyminen pääareenan läheisyyteen, missä sijaitsivat loput tasamaan esteet. Viides este muodostui laatikoista, mitkä kukin maa sai käydä itse koristelemassa. Kaksi esteistä sijaitsi pääareenalla, joten yleisö pääsi istumaan ja seuraamaan valjakoita katsomosta käsin. Estealueet olivat rakennettu mittakaavassa ennen lauantaita toisaalle ja ne siirrettiin areenalle vasta pe iltana. Kaikki loput neljä estettä olivat teknisiä ja ne sisälsivät paljon putoavia osia.



Molemmat valjakot suorittivat maratonin nuottien mukaan ja erittäin tasaväkisinä. Tuloslistalla Hannu oli parin sekunnin erolla 21. ja Leena heti perään 22./28 Molemmat hevoset voivat maalissa hyvin ja näin olimme selviytyneet suomipojilla MM- tason tehtävistä kunnialla maaliin! Cool!



Koko tiimi huoltaa Havua maalissa.


Sunnuntai aamun tarkkuusajat olivat niin aikaisin, että kuskien vielä kävellessä läpi rataa, groomit ajoivat hevoset kisapaikalle. Rata oli melkoisia kiharoita täynnä, mutta se ei sisältänyt siltaa, eikä puomikujaa. Aika tällä tasolla oli kova, joten radalla oli pakko edetä heti starttiviivalta asti. Havulla oli uudet kevyet nelipyöräiset ja vain 170kg painavat Glinkowskin light juhlavaunut. Leena ajoi varmasti tiukkoja käännöksiä hyvässä tempossa ja vaunut toimivat loistavasti. Teleskooppi päät aisoissa antoivat tilaa käännöksille ja etuakselin ollessa hieman taka-akselia kapeampi, vaunut oli helppo ajaa keilojen väliin. Alas tuli vain yksi pallo ja hieman yliaikaa. Tämä oli kisojen paras sijoitus 13. /28.



Leena tarkkuusradalla.


Hannu oli ajanut koko kuluneen kauden todella onnistuneita tarkkuusratoja ja odotukset olivat kaikilla suoritukseen melko korkealla. Yksiakselinen vaunu oli kuitenkin vaikea kääntää näin syheröisellä radalla ja kahden pallon lisäksi, valjakolle tuli liikaa yliaikaa. Sijoitus oli vasta 27./28. Radan haasteellisuudesta kertonee sekin, että vain yksi kuski selvitti radan ilman yliaikaa ja pudotuksia.



Hannu tarkkuusradalla.


Kokonaistuloksissa Leena oli sijalla 20. ja Hannu 25. Kisan voitti Unkarin Martin Holle. Toinen sija meni Englantiin ja kolmas Hollantiin. Kisat käytiin läpi maailman parhaita vastaan. Tulos ei ole todellakaan huono, vaan upea saavutus!

Hyvä Leena ja Hannu!!



Näin kisat oli kisattu ja pitkä käänteinen paluumatka Suomeen aloitettiin jo sunnuntaina iltapäivällä. Kotiinpäin matkaaminen on totta kai aina mukavaa, mutta se on erilaista. Kisojen jälkeen mieli on kaikilla aina vähän haikea ja tyhjä. Onneksi keksimme siihen hyvää lääkettä ja rupesimme jo suunnittelemaan ensikauden kisoja. 

Lääkkeistä kuitenkin paras oli Tanskasta kyytiin poimittu nuori herra Foreman. Tätä upeaa valjakkohevosen alkua oltiin jo katseltu ja kokeiltu sillä silmällä heinäkuussa, mutta nyt se siirtyi Kalalahtien omistukseen. Hieno ja fiksu hevonen, jolta ei tule heti liikkeet loppumaan kesken!



Leena, Henrik ja Foreman 4-vuotta.


Suomeen ja Loimaalle saavuimme perjantaina 8.11. iltapäivällä. Näin oli taas yksi iso reissu takana ja kaikilla paljon lisää kokemusta!

Iso kiitos Leenalle ja Hannulle + tietysti koko tiimille hyvästä reissusta! Oli ilo matkata kanssanne! Kiitos kaikille tsemppi tekstareista ja peukutuksista! Oli kiva kuulla, että meitä oli seurattu livelähetyksistä Suomessa!



Suomipojat ikuistettu palmujen alla!


-Annika-